21.9.2008
Helsingin Sanomissa on käyty keskustelua aloitteita tekevistä valtuutetuista. Elina Palmroth-Leino ( HS 13.9) kritisoi aloitteita tekeviä valtuutettuja. Hänen mielestään se on vain tapa hankkia julkisuutta. Tänään 21.9 Antti Vuorela kommentoi em. kirjoitusta. Hän toteaa, että aloite on valtuutetun tärkein työkalu. Aloitteiden kautta valtuutettu saa tuotua äänestäjiensä asioita kaupunginvaltuuston keskusteluun. Olen täysin samaa mieltä. Hän toteaa, että valtuutetut eivät voi vaikuttaa siihen, mitkä aloitteet uutisoidaan. Siitä päättävät itsenäisesti lehtien toimittajat ja heidän esimiehensä. Tämäkin pitää paikkansa. Kun tulin mukaan kunnallispolitiikkaan, yllätyin positiivisesti siitä, kuinka Aamulehti ja sen kunnallispolitiikan toimittajat seuraavat kunnallispolitiikkaa, päättäjien työskentelyä sekä virkamiesten toimintaa. Aamulehden aktiivisella raportoinnilla on varmasti suora yhteys äänestysvilkkauteen. Kunnallispolitiikka tuodaan lähemmäksi kuntalaisia, mikä on erinomainen asia. Aamulehti on mielestäni onnistunut säilyttämään objektiivisuutensa, siellä ei kumarreta mitään puoluetta tai ryhmittymää. Vuorela ehdottaa kirjoituksessaan, että kaupungin nettisivuilla tulisi julkistaa kaikki aloitteet, läsnäoloprosentti valtuuston kokouksissa ja pidetyt puheenvuorot. Tampereen sivuilla on luettavissa kaikki aloitteet, mutta läsnäoloprosentti -ja puheenvuorotiedot täytyy pyytää erikseen kaupunginkansliasta.Kokemuksesta täytyy todeta, että vuosien aikana ei yhdeltäkään kuntalaiselta ole tullut moitteita valtuustoaloitteiden tekemisestä, päinvastoin. Moitteet tulevat yleensä toisilta valtuutetuilta. Kuten Vuorela kirjoituksessaan kysyy:kumpi on parempi, se että valtuutettu on ahkera ja tekee aktiivisesti aloitteita vai se, että istuu kokouksessa tekemättä mitään ja painaa äänestysnappia muiden mukana ?
