Valtuustoaloite Tampereen toimintamallin uudelleenarvioimiseksi

Tampereen nykyisen toimintamallin käyttöönotto on ollut reformi, jolla ei ole ollut selkeitä aikaisempia vertailukohtia suomalaisessa kuntakentässä. Vertailukohtien ja esikuvien puuttuminen on tarkoittanut sitä, että on lähdetty testaamaan ja on täytynyt hyväksyä useita täysin uudenlaisia käytäntöjä. Keskeinen toimintamallin uudistukseen liittynyt muutos kunnallisten palveluiden järjestämisessä on Tampereella käyttöön otettu tilaaja-tuottaja-malli. Useilla paikkakunnilla, joissa tilaaja-tuottajamallin suuntaan on edetty todetaan sen olevan vain yksi välivaihe markkinoiden kehittyessä. Seuraava askel on kunnallisen palvelutuotannon liikelaitostaminen. Lähtökohtaisesti kunta toimii lainsäädännön edellyttämänä palveluiden järjestäjänä ja toimeksiantajana. Kunnan rooli on käytännössä aina tilaajan rooli. Kunnalla voi olla myös palveluiden tuottajan rooli. Kunta määrittelee itse tilaajana palvelut, joita se haluaa lakisääteisten palvelujen lisäksi tuottaa ja sen, miten ne tuotetaan. Myös rahoittajan rooli jää kunnalle, koska kunnalla on velvollisuus järjestää riittävä rahoitus järjestämilleen palveluille valtionosuuksien lisäksi joko verotuloina tai käyttömaksuina. Tilaaja-tuottajamallin käytännön soveltamista rajoittaa muun muassa se, ettei kaikilla toimialoilla ole olemassa toimivia palvelumarkkinoita. Useiden, perinteisesti kunnan vastuulle kuuluneiden palveluiden hankinnan kilpailuttamista rajoittaa mm. potentiaalisten tuottajien puute. Kuntasektorin tuottajilla on lisäksi useilla tuotantoalueilla sellaista osaamista, mitä ei yksityiseltä sektorilta löydy. Ns. monituottajamalli ja kilpailutus ei kovin hyvin sovellu esimerkiksi perusopetuksen palveluiden tai vaikkapa kirjastopalveluiden hankintaan. Huonosti se soveltuu myös esim. lastensuojelupalveluihin, ympäristölupiin tai vaikkapa rakennuslupiin. Nykylainsäädäntö myös rajoittaa mahdollisuuksia kilpailuttaa tarjouksia uudelleen yritysten tapaan. Osan palveluista katsotaan myös olevan sellaisia, että kunnan tulee vastaisuudessakin tuottaa ne itse. Tilaaja-tuottajamallissa myös tuotteistamisen ongelmat nousevat esille: entistä tarkemmin pitäisi pystyä määrittelemään se tuote, palveluketju tai yksittäinen palvelu, josta tarjouksia pyydetään. Haasteita asettaa mm. se, että sekä tilaajan että tuottajan tulee ymmärtää sisällöt ja hinnoitteluperusteet samalla tavalla. Ongelmaksi saattaa myös muodostua se, että tilaajalla ei käytännössä ole ollut käytettävissään efektiivisiä sanktiokeinoja sopimusrikkomusten varalta tilanteissa, joissa tuottajia ei voida vaihtaa. Koska on osoittautunut ilmeiseksi, että tilaaja-tuottajamalli ei parhaalla mahdollisella tavalla sovellu kaikkiin kunnan järjestämiin palveluihin esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan mahdollisuutta purkaa tilaaja-tuottaja-toimintamalli niiltä osin, joissa kunnan on luontevaa tuottaa palvelut itse. Esitän, että tilaaja-tuottajamallin purkamista kokeillaan aluksi esimerkiksi perusopetuksen ja kirjastopalveluiden osalta. Tampereella 11.4.2011 Aila Dündar-Järvinen Kaupunginvaltuutettu

Valtuustoaloite pysäkkikuulutusjärjestelmän käyttöönotosta Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitoksen (TKL) linja-autoissa sekä seudullisesti

Tasa-arvoisen joukkoliikenteen keskeinen kehittämistavoite on, että kaikilla kuntalaisilla on mahdollisuus käyttää joukkoliikenteen palveluja. Joukkoliikenteen kehittämisen yhtenä tärkeänä kriteerinä voidaan pitää esteettömyyttä kaikkien potentiaalisten käyttäjien kannalta. Joukkoliikenneinformaation laadullinen parantaminen on eräs keskeinen keino joukkoliikenteen esteettömyyden kehittämisessä. Erityisesti näkövammaisten kannalta joukkoliikenteen käytön helpottaminen on toteutettavissa esim. matkan aikaisen informaation lisäyksellä. Vaikka joukkoliikennevälineiden käytössä on näkövammaisten kannalta useita ongelmakohtia, voidaan esteettömyyttä lisätä ja näkövammaisten matkustamismahdollisuuksia parantaa kiinnittämällä huomiota matkan aikaisen informaation tarjontaan, jonka avulla oikealla pysäkillä tai asemalla poistuminen tulee helpommaksi. Yhtenä ratkaisukeinona olisi, että linja-autoissa otettaisiin käyttöön matkan edistymisestä ilmoittavan näyttötaulun lisäksi myös pysäkkikuulutusjärjestelmä. Tämän järjestelmän avulla näkövammaiset ja heikkonäköiset tietäisivät, mille pysäkille kulloinkin saavutaan. Tällainen käytäntö on jo käytössä esim. Helsingin raitiovaunuissa ja metroissa. Tampereen kaupunki teetti muutama vuosi sitten yhdessä liikennelaitoksen ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa selvityksen Tampereen kaupungin sisäisen linja-autoliikenteen esteettömyydestä. Selvityksessä esitettiin konkreettisia toimenpiteitä esteettömyyden lisäämiseksi linja-autoissa. Selvityksen yhtenä kehittämisehdotuksena matkustajainformaation parantamiseksi linja-autoissa on mm. se, että kokeillaan linja-autoissa automaattista seuraavan pysäkin kuulutusta. Esteettömyys edistyi hyvin, kun kaikkiin vuonna 2009 käyttöön tulleisiin uusiin linja-autoihin asennettiin EU -direktiivin mukainen erityisvarustus pyörätuolimatkustajien kuljettamiseksi. Turvakaaret ja vahvistetut rampit mahdollistavat myös painavien sähköpyörätuolien kuljettamisen autoissa. Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan mahdollisuuksia parantaa näkövammaisten ja heikkonäköisten kuntalaisten mahdollisuuksia käyttää joukkoliikennepalveluja tutkimalla mahdollisuutta ottaa käyttöön pysäkkikuulutusjärjestelmä sekä kaupungin sisäisessä että seudullisessa joukkoliikenteessä. Aila Dündar-Järvinen