Itsemurhien ehkäisyyn panostettava lisää

Valtakunnallista Mielenterveysviikkoa vietetään viikolla 47 (18. - 24.11). Sen teemana on tänä vuonna Hyvä elämä. Viikon tarkoituksena on nostaa esille mielenterveyden  kysymyksiä ja vaikuttaa asenteisiin.  Mielenterveyden ongelmat tulisi saada yhtä hyväksytyiksi kuin somaattiset sairaudet. Itsemurhan uhrien muistopäivänä sunnuntaina 17.11 järjestetään kynttilätapahtumia eri puolilla Suomea, teemana on omaisen jaksaminen. Tapahtumilla kunnioitetaan itsemurhan tehneiden muistoa ja tuodaan lohtua läheisensä menettäneille.

Mitä on hyvä elämä? Onko se, että on rahaa, työtä, menestystä, arvostusta, vaikutusvaltaa, yhteiskunnallinen asema, terveyttä, hyvät ihmissuhteet jne. Mielenterveysongelmat ovat yleisiä nykyään, silti niihin edelleen liittyy stigma eli leimautuminen, häpeä. Leimautuminen aiheuttaa yksinäisyyttä, eristäytymistä, itsearvostuksen puutetta, syrjäytymistä ja arvottomuuden tunnetta. Leimautumisen pelko ja lääkkeiden käyttö terapian sijaan estää avun ja hoidon hakemista sekä kuntoutumista.

V. 2010 eläkkeelle jäi masennuksen vuoksi liki 4000 ihmistä. Masennuksen aiheuttamat kokonaiskulut on arvioitu liki 2 miljardiksi euroksi vuodessa ja n. 120 000 työikäistä suomalaista on kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella mielenterveysperäisen työkyvyttömyyden takia. Vuosittain ollaan mielenterveysongelmien vuoksi sairauslomalla yli 4 milj. päivää. Yhteiskunnan panostukset ehkäisevään mielenterveystyöhön ovat riittämättömät. Hoitamaton masennus voi johtaa itsemurhaan. Itsemurhaan kuolee vuosittain 900 - 1 000 suomalaista ja useat tuhannet tekevät itsemurhayrityksen. Suomalaisten nuorten itsemurhaluvut ovat EU:n suurimpia. Nuorten työttömyys ja syrjäytyminen ovat vakava ongelma tällä hetkellä.

Itsemurhien vähentämiseksi ei ole Suomessa käynnistetty kansallista itsemurhien ehkäisyohjelmaa, joka tarvitaan nopeasti. Myös omaisille tulisi olla valtakunnallinen tuki- ja toimintamalli. Hallitusohjelmaan on kirjattu mielenterveyslain uudistus, joka tulisi aloittaa nyt mielenterveyskuntoutujien perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden turvaamiseksi.  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tehnyt päätöksen, jonka vuoksi Suomen on muutettava mielenterveyslakia. Mielenterveyden kriisiavuksi tarvitaan valtakunnallinen, kolminumeroinen henkisen hädän puhelinpalvelu, johon ahdingossa olevat ihmiset voisivat soittaa 24/7. Se helpottaisi myös hätäkeskuksien ruuhkaa. Monet yhdistykset tekevät arvokasta työtä matalan kynnyksen periaatteella mm. vertaistukea tarjoamalla. Esim. Taimi ry:ssä kokoontuu viikoittain 40 vertaistukiryhmää. Kaupungin ei tule heikentää 3. sektorin toimijoiden toimintaedellytyksiä, esim. toiminta-avustuksia pienentämällä. Tämä tulee näkymään välittömästi ihmisten hädän ja avuntarpeen lisääntymisenä. Haastan sinut kysymään: Mitä minä voin tehdä, että meillä kaikilla olisi hyvä elämä?

Aila Dündar-Järvinen

Mielenterveysyhdistys Taimi ry, pj

Mielenterveyden keskusliitto, valtuuston vpj

 

Kirjoitus on julkaistu Aamulehden Näkökulma- palstalla 11.11.2013

Valtuustoaloite harmaan talouden selvityksen tekemisestä

Harmaa talous tarkoittaa muuten laillista liike- tai yritystoimintaa, josta ei kuitenkaan suoriteta lakisääteisiä maksuja tai veroja, esimerkiksi ennakonpidätyksiä tai sosiaaliturva- ja eläkemaksuja. Euroopan Unioni laskee harmaaseen talouteen kuuluvaksi myös laittoman siirtolaisuuden ja laittoman kaupan. Tilaajavastuulaki edellyttää, että tilaaja huolehtii lain noudattamisesta. Harmaa talous vääristää kilpailua ja heikentää veropohjaa ja yhteiskuntamoraalia. Työntekijöille harmaa talous merkitsee palkkojen ja työehtojen polkemista. Harmaata taloutta esiintyy tyypillisesti työvoimavaltaisilla toimialoilla, kuten rakennusalalla, majoitus- ja ravitsemisalalla ja kuljetusalalla.

Harmaan talouden laajuutta arvioidaan esimerkiksi 16.6.2010 ilmestyneessä eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa tutkimuksessa, joka on Suomen tähän asti laajin tutkimus harmaasta taloudesta. Tutkimuksessa esitettyjen arvioiden mukaan harmaan talouden määrä olisi verotarkastuksiin perustuvalla laskentamenetelmällä 10–14 miljardia euroa vuonna 2008. Harmaaseen talouteen liittyy usein myös muuta rikollista toimintaa. Se voi olla esim. rahanpesua ja veroparatiisien hyödyntämistä. Toisaalta se voi olla työsuojelun laiminlyöntiä tai sosiaaliturvan väärinkäyttöä.

Kunta voi yhteistyössä verohallinnon kanssa ajaa tiedot ristiin ja tarvittaessa seulaan jääneet yritykset käydään vielä lävitse yksitellen. Verottajan oikeudet ja mahdollisuudet tietojen ristiinajoon lisääntyivät vuoden 2011 alussa.

Esim. Helsingin kaupunki on jo teettänyt tällaisen selvityksen ja se toi julki huomattavia epäselvyyksiä julkisten töiden teettämisessä ja hankinnoissa. Pelkästään Helsingin kaupungin rakennusviraston urakoista oli 11 prosentissa mukana yritys, joka jäi verottajan seulaan.

Harmaan talouden torjunnan kokonaisuuteen liittyy myös 1.9.2012 voimaan tullut urakoitsijan velvollisuus huolehtia siitä, että kaikilla on rakennustyömaalla kuvallisessa tunnisteessa myös veronumero.

Esitän, että Tampereen kaupunki tekee harmaan talouden selvityksen käyttämistään yrityksistä yhteistyössä verohallinnon kanssa. Mikäli selvityksessä löytyy yrityksiä ja yhteisöitä, jotka eivät maksa lainmukaisia palkkoja, sosiaalivakuutusmaksuja ja veroja, kaupunki lopettaa hankinnat niiltä.

Tampereella 16.9.2013

Aila Dündar-Järvinen

Kaupunginvaltuutettu ( sd )

Valtuustoaloite aktiivipassin käyttöönottamiseksi Tampereella

Vuoden 2006 syksyn aikana heräsi silloisten valtuutettujen keskuudessa ajatus aktiivipassin käyttöönotosta Tampereella.

Vuoden 2007 talousarviossa (s. 117) päätettiin, että joukkoliikenteen lippu-uudistuksen yhteydessä selvitetään vähävaraisille tarkoitetun alennuslipun, ns. aktiivipassin käyttöönotto ja mahdollisuudet yhdistää se muihin TKL:n alennuslippuihin. Käytännössä aktiivipassiasia ei ole kuitenkaan vuosiin edennyt mihinkään suuntaan.

Useat kaupungit Suomessa ovat selvittämässä ns. aktiivipassin
käyttöönottoa. Sillä tarkoitetaan alennuskorttia, jonka kaupunki voi
myöntää syrjäytymisvaarassa oleville, pitkään toimeentulotukea
saaneille. Passilla voisi saada alennuksen esimerkiksi uimahalleissa,
kuntosaleilla, kulttuuritapahtumissa ja joukkoliikenteessä. Alennus
voisi olla esimerkiksi 50 prosenttia.

Aktiivipassi on käytössä jo monessa Keski-Euroopan maassa. Se perustuu
ajatukseen, että matala tulotaso ei saa olla esteenä ihmisten
monipuoliselle osallistumiselle, aktiiviselle elämälle ja itsestä
huolehtimiselle. Liikenteen ja liikunnan ohella se koskee useissa maissa
myös terveys- ja kulttuuripalveluja.

Suomessa on 700 000 köyhää ihmistä. Köyhiksi lasketaan kaikki ne, jotka tienaavat alle 60 % väestön mediaanitulosta. Suomalaisista 13 % oli pienituloisia vuonna 2011.  Pienituloisia ovat henkilöt, joiden tulot yhden hengen kotitaloudessa ovat alle 13 700 euroa vuodessa, noin 1 140 euroa kuukaudessa. Köyhien määrä on Tampereella tuplaantunut vuodesta 2000.

 

Tyyne Hakkaraisen köyhyysselvitys valmistui vuonna 2009. Se sai alkunsa valtuutettujen Aila Dündar-Järvisen ja Jari Heinosen valtuustoaloitteesta, jossa esitettiin, että Tampereen kaupungin tulee tehdä selvitys kaupunkiköyhyydestä ja luoda köyhyyden vastaisen toimintamalli. Tampereella marssittiin 25.5.2013  köyhien oikeuksien puolesta ja keskustorille kokoontunut Kuule köyhää- päivän kansalaiskokous teki kansalaisaloitteen Tampereen kaupungille Aktiivipassin käyttöönotosta. Ajatus sen käyttöönotosta on pyörinyt Tampereen kaupungin hallinnossa jo vuosia.

 

Tampereella on pienituloisia eli alle 13 700 euroa (eli vähän yli 1000 euroa kuukaudessa) ansaitsevia 40 000. Pienituloisten osuus (köyhyysaste) koko väestöstä on Tampereella n. 20%. Kaupunkiympäristö on huono-osaisille haasteellinen asuinpaikka: asumis- ja elinkustannukset ovat korkeat, liikkuminen on hankalaa ja kallista. Kuitenkin myös huono-osaisten on kyettävä liikkumaan. Palvelut eivät ole asuinpaikan vieressä, kulttuuritarjonta, ystävät, harrastukset jne. ovat usein toisessa kaupunginosassa tai keskustassa.

 

Lippujen hinnat rajoittavat  monien mahdollisuuksia osallistua, käyttää
palveluja, harrastaa ja tavata muita ihmisiä.

 

Esitämme aloitteessamme, että Tampereella otetaan käyttöön pienituloisten aktiivipassi, jonka hinta on 10 euroa kuukaudessa. Tuloraja aktiivipassissa on virallisen köyhyysrajan taso (60 prosenttia mediaanitulosta eli keskitulosta).

Tampereella 16.9.2013

 

Aila Dündar-Järvinen                        Jari Heinonen

Kaupunginvaltuutettu (sd)                 Kaupunginvaltuutettu (skp)

 

 

Ryhmäpäätös Rantaväylän tunnelista: ei vapaita käsiä äänestykseen!

TAMPEREEN SOSIALIDEMOKRAATTINEN VALTUUSTORYHMÄ                            9.9. 2013

 TIEDOTE

 

Tampereen kaupunginvaltuuston sosialidemokraattinen valtuustoryhmä on tehnyt ryhmäpäätöksen Rantaväylän tunnelista. Päätös velvoittaa jokaisen demarivaltuutetun äänestämään 16. syyskuuta kaupunginvaltuuston kokouksessa tunnelia vastaan. Mikäli valtuutettu äänestää tunnelin puolesta, hänet erotetaan valtuustoryhmästä loppukaudeksi.

Valtuustoryhmä kävi pitkän keskustelun tunnelikysymyksestä. Sosialidemokraatit ovat johdonmukaisesti vastustaneet Rantaväylän pitkän tunnelin rakentamista jo viime valtuustokaudella. Ei tunnelille -kanta oli SDP:n keskeinen kunnallisvaalipoliittinen teema syksyllä 2012. Jokainen ehdokkaaksi lähtenyt tiesi tämän tarkkaan. Valtuustoryhmä on edennyt tunneliasiassa johdonmukaisesti sos. dem. kunnallisjärjestön ja edustajiston päätösten mukaisesti.

Ryhmämme teki helmikuussa valtuustoaloitteen tunnelisopimuksista irtautumiseksi. Sen allekirjoittivat kaikki valtuustoryhmämme valtuutetut. Lisäksi aloitteen taakse tuli selvä enemmistö tamperelaisvaltuutetuista eri puolueista. Olemme useaan otteeseen käsitelleet tunneliasiaa ryhmässämme, ja kaikki valtuutettumme ovat olleet sitoutuneita tunnelivastaiseen linjaamme.

Valtuustoryhmä korostaa, että nyt tehdyllä ryhmäpäätöksellä noudatetaan ja lunastetaan vaalilupausta. Kyse on SDP:n uskottavuudesta Tampereella. Emme hyväksy vaalilupauksen rikkomista.

lisätietoja:

Pekka Salmi, pj.  

Atanas Aleksovski, varapj.

SDP:n valtuustoryhmä                                                   

 

Tunneli ei voi olla Tampereen ainoa työllistämiskeino / Julkaistu Aamulehdessä 28.7.2013

Koska minuun ja kirjoitukseeni (AL 12.7) on viitattu täällä, käsittelen vielä tunnelia. Mielestäni tunnelikeskustelu julkisuudessa ja erityisesti netissä, esim. Aamulehden blogeissa on vääristynyttä. Tunnelia myydään positiivisilla, mutta epärealistisilla mielikuvilla. Tunnelin puolustajat perustelivat ensin rakentamista liikenteellisillä syillä, sitten sopimuksen rikkomisella sekä valtion rahoitusosuudella; nyt työllisyysnäkökohdilla. Onko tunnelin rakentaminen Tampereen kaupungille ainoa työllistämiskeino? Toivottavasti ei, koska sen rakentaminen ei työllistä tarpeeksi tamperelaisia. Tunnelikeskustelulla sivuutetaan todellinen keskustelu työttömyydestä ja kaupungin vastuu työttömiä kohtaan. Tunneliselvityksessä (AL 1.6) todetaan ”koska kaikki rakennusmiehet ja rakennustarvikkeiden valmistajat eivät voi olla tamperelaisia, on selvää, että merkittävä osa näistä tuloista valuisi Tampereen ulkopuolelle”. Jos kaikki ne miljoonat tunnelin suunnittelurahat olisi käytetty työttömien ja osatyökykyisten hyväksi, työttömiä olisi paljon vähemmän.  XL – koalition aikana viime valtuustokaudella ei riittäviä perusteluja tarvittu, koska valtuustossa esitykset menivät kuitenkin läpi. Nyt on onneksi tilanne toinen.

 Aamulehden blogissa meitä vastustajia syytetään virheellisesti jopa virkarikoksesta, jos 16.9 äänestämme tunnelia vastaan. Jos tunneli rakennetaan, tulemme velkaannuttaneeksi tamperelaiset pitkäksi aikaa eteenpäin. Mistä kaikki rahat, jos rakentamiskustannukset nousevat merkittävästi? Eihän rakentamista voi keskeyttää, kun se on kerran aloitettu. Velkataakka lisääntyy huimasti ja kunnallisvero nousee mittavasti.

On myös spekuloitu valtuustoryhmän painostuksella ja ryhmäkurilla. Valtuustoryhmässämme ei ole mielestäni painostettu tunneliasiassa eikä  valtuustoaloitteessa tunnelista irtaantumiseksi.  SDP on heikompiosaisten puolella, myös työttömien, mutta ei ylikalliiden hankkeiden kautta. 

Tunnelikeskustelu on vääristynyttä: onko kuntalaisille ja valtuutetuille annettu väärien mielikuvien sijaan oikeat faktat ja rehelliset syyt tunnelin rakentamisen perusteluiksi?

Aila Dündar-Järvinen ( sd )

Kaupunginvaltuutettu

Tampere

Demokratiaa halventavaa puhetta tunnelista

Aamulehdessä on viime kuukaudet käyty kiivasta keskustelua Rantaväylän tunnelista, puolesta ja vastaan. Monesta lukijasta varmaankin vaikuttaa siltä, että puolustajat ovat olleet äänekkäämpiä. Itse olen kohdannut voimakkaita ”käännytysyrityksiä” valtuutetuilta, jotka puolustavat tunnelia; jopa perheenjäsenien kautta on yritetty vaikuttaa. Pelko tunnelin kaatumisesta 16.9.2013 kaupunginvaltuuston kokouksessa on kova ja se näkyy, mitä lähemmäs tuota päivää tulemme.

Kaiken huippu kyllä oli Tampereen kaupungin entisen kaupunginjohtajan ja valtuuston puheenjohtajan Pekka Paavolan haastattelu Aamulehdessä 10.7.2013. Haastattelu herätti kysymyksen, elämmekö Paavolan mukaan diktatuurissa. On erittäin huolestuttavaa, jos Paavola on sitä mieltä, että myönteinen tunnelipäätös pitää saada läpi väkisin. Me kaikki demokraattisissa vaaleissa valitut valtuutetut olemme päättämässä kaupungin asioista kuntalaisten antamalla valtakirjalla. Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että kansanäänestys olisi ollut oikea tapa saada selville kaupunkilaisten tahto. Tosin vaalien kautta kuntalaisten tahto tässä asiassa kävi varsin selväksi. Minä olen avoimesti vastustanut tunnelia ja kertonut sen kuntalaisille, joista toistatuhatta antoi luottamuksensa minulle. Ei ole mitenkään mahdollista, että äänestäisin toisin eli tunnelin puolesta. Tuollaiset diktatoriseen vallankäyttöön viittaavat pakottamispuheet ovat demokratian halveksumista ja vaarallisia. Saattaa olla, että Pekka Paavolan aikana valtuustoryhmien puheenjohtajat jyräsivät haluamansa asian läpi ryhmissään, mutta se aika on jo mennyt. Tunnelityöryhmä saa itse kantaa vastuun siitä, että se on laittanut kaiken yhden kortin, eli pitkän tunnelin, varaan. Tässä vaiheessa on hiukan hankalaa ruveta enää aloittamaan alusta eri vaihtoehtojen tarkastelua, niitä olisi pitänyt olla tarkastelussa koko ajan mukana pitkän tunnelin lisäksi.

 37 valtuutettua, joista 35 on varsinaista valtuutettua, jätti 18.2.2013 valtuustoaloitteen irtautumiseksi Rantaväylän tunnelista; se kertoo jo aika paljon nykyisen valtuuston tahtotilasta. Tunnelin kaatumiseen tarvitaan syyskuussa 34 valtuutettua. Peli kovenee koko ajan, saa nähdä, kuinka painostavaksi syksy muodostuu valtuutetuille

Tunnelin puolesta argumentoidaan mm. sen työllisyysvaikutuksilla. Haluan ensin saada lupauksen, että työntekijät ovat tamperelaisia ennen kuin nielen tämän argumentin. Tunnelin vertaaminen Näsinneulaan ja Tampere- taloon on turhaa, näillä on aivan erilaiset hyötylähtökohdat kuin kalsealla läpikulkutunnelilla, joka ei paljon esim. kulttuurinautintoja synnytä.

Kaupungin ylimpinä päättäjinä meillä valtuutetuilla täytyy olla oikeus muodostaa kantamme ja päättää asioista kuntalaisten hyväksi ilman painostusta ja pakottamisen uhkaa.

 

Aila Dündar-Järvinen

Kaupunginvaltuutettu ( sd )

Valtuustoaloite konsulttipalvelujen käytön selvittämisestä Tampereen kaupungissa

Tampereen kaupungin talous on kehittynyt huolestuttavaan suuntaan viime vuosina. Vuoden 2012 Tampereen kaupungin tilinpäätöksen tulos on 28,4 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tilikauden tulos on 13,3 miljoonaa euroa alkuperäistä talousarviota ja 15,9 miljoonaa euroa edellistä vuotta heikompi. Säästöohjelmalla saavutettiin noin 11 miljoonan euron nettomenojen säästöt.

Tampereen kaupungin talous on viime vuosina ajautunut rakenteelliseen epätasapainoon. Syynä epätasapainoon ovat verotulojen vähentyminen yhteisöverotuottojen alenemisen myötä, valtionosuusleikkaukset ja toimintamenojen liian reipas kasvu. Talouden ja toiminnan tasapainottaminen edellyttää rakenteellisia muutoksia kaupungin toiminnassa.

Kaupunginhallituksen suunnittelukokous hyväksyi kokouksessaan 2. huhtikuuta 2013 kymmenen rakenteellista muutosta jatkovalmistelun pohjaksi. Tilaajalautakuntien tulee käsitellä huhtikuun loppuun mennessä tarvittavat tasapainottamistoimenpiteet, joilla saavutetaan kaupunginhallituksen suunnittelukokouksen edellyttämät säästötavoitteet. Lautakunnat kohdentavat tasapainottamistoimet oman harkintansa mukaan. Lisämäärärahasta päättää kaupunginvaltuusto toukokuussa.  Ilman toimenpiteitä kaupungin talousarvion alijäämä tulee olemaan 45 miljoonaa euroa. Suurin menojen leikkaamisen kohde ovat kaikille yhteiset menot, 6 miljoonaa euroa. Tämä pitää sisällään hankinnat, mahdolliset toimipisteiden sulut, matkojen rajoittamisen, palkattomat vapaat, ylityökorvaukset ja rekrytointipäätösten keskittämisen organisaatioiden johtoryhmiin. Lauta- ja johtokunnat tekevät budjettimuutokset valtuustolle huhtikuun aikana ja budjettimuutokset käsitellään toukokuun valtuustossa. Arviointi tavoitteiden toteutumisesta ja tarvittavista jatkotoimista tehdään elokuussa. Jos talousarvion ylitystä ei ole onnistuttu pienentämään, kaupungin henkilöstön lomautuksista ja muista lisätoimista, esim. kunnallisveron korotuksesta joudutaan päättämään tuossa yhteydessä.

Tampereen kaupunki käyttää melko runsaasti ulkopuolisia konsultteja erilaisiin arviointi-, suunnittelu- ja kehitystehtäviin. Ainakin yhdyskuntapalveluissa ja tilakeskuksessa konsulttipalvelujen ostot ovat vuosittain huomattavia. Erilaisten konsulttipalvelujen käytöstä kaupungin hallinnossa ja niiden kustannuksista ei kuitenkaan ole saatavilla selkeitä lukuja eivätkä kustannukset ole läpinäkyviä. Suuret konsulttipalveluiden ostot luonnollisesti kilpailutetaan hankintalain mukaisesti ja pienemmät voidaan toteuttaa suorahankintana. Kaupunginvaltuustolla ei tällä hetkellä ole selkeää kuvaa kaupungin hallinnon eri portaiden käyttämien ulkopuolisten konsulttien määrästä, näiltä hankittujen palveluiden luonteesta ja näiden aiheuttamasta kustannusvaikutuksesta. Tässä taloudellisessa tilanteessa tulisi Tampereen kaupungin tilaamista konsulttipalveluista ja niistä aiheutuneista kustannuksista tehdä valtuustolle perusteellinen selvitys.

Konsulttipalvelujen käytön rationalisointi ja mahdollisuuksien mukaan tapahtuva supistaminen olisi todennäköisesti iso säästökohde kaupungille.

Esitän, että Tampereen kaupunki selvittää nopealla aikataululla kaupungin hallinnon eri portaiden osalta konsultti- ja asiantuntijapalvelujen kustannukset ja tuo ne kaupunginvaltuuston tietoon.

Tampereella 15.4.2013

Aila Dündar-Järvinen

Kaupunginvaltuutettu ( sd )

Valtuustoaloite irtaantumiseksi Rantaväylän pitkä tunneli-hankkeesta

Valtuustoaloite, jonka allekirjoitti 37 valtuutettua Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa 18.2.2013:

Rantaväylän tunneli-hanke on ollut vireillä vuosikausia. Mitä enemmän hankkeesta on saatu teknisiä ja taloudellisia tietoja, sitä laajemmin kuntalaiset ovat alkaneet vastustaa hanketta. Eri tutkimustulosten perusteella tamperelaisten selvä enemmistö vastustaa hanketta. Kuntalaiset antoivat äänensä kuulua myös viime kunnallisvaleissa, minkä seurauksena tunnelin vastustajilla on enemmistö uudessa valtuustossa.

Kaupungin talous on ajautunut suuriin vaikeuksiin. Talous on alijäämäinen jo kolmatta vuotta peräkkäin. Samaan aikaan investointitarve ja -suunnitelmat ylittävät lähes kaksinkertaisesti nykyisen investointitason. Yhtälö on mahdoton. Asioita on laitettava tärkeysjärjestykseen. Tunnelin nettohinta tamperelaisille veronmaksajille on vähintään 100 miljoonaa euroa, kun otetaan huomioon Näsikallion erotasoliittymän rakentaminen ja rahoituskulut. Lisäksi tunneli rakennetaan Näsijärven pinnan ja pohjaveden ylätason alapuolelle ruhjeiseen kallioon, joten tunnelin rakentamisessa saattaa tulla arvaamattomia lisäkustannuksia.

Liikenteen vuoksi tunnelia ei tarvita. Liikennejärjestelmää voidaan kehittää muillakin tavoin. Vaihtoehtoja on, jos niitä halutaan selvittää. Liikennepoliittista ajattelua tulisi muuttaa siten, että ensin liikkumistarpeisiin vaikutettaisiin maankäytön suunnittelulla, sitten joukkoliikenteen parantamisella, seuraavaksi tekemällä pieniä infraratkaisuja ja vasta viimeisenä vaihtoehtona rakentamalla uusia väyliä. Rantaväylän välityskyky riittää vielä pitkäksi aikaa, kunhan edellä mainittuja toimenpiteitä toteutetaan määrätietoisesti.

Tunneli-hanketta on perusteltu keskustan vetovoimaisuuden lisäämisellä ja kaupunkirakenteen eheyttämisellä. Keskustan kehittäminen on tärkeä tavoite, mutta sitä voidaan tehdä muillakin tavoin. Tunnelin rakentaminen tasamaalla on kallein vaihtoehto. Aivan ydinkeskustan tuntumassa on hyviä rakennusmahdollisuuksia. Uusien keskustahankkeiden toteutusta ei pidä siirtää odottelemaan pitkä tunnelin valmistumista. Rantaväylän vaikutuspiirissä olevien maaalueiden kehittäminen on mahdollista muilla liikenneratkaisuilla pitkä tunnelin vaihtoehtoa nopeammin ja edullisemmin.

Tunneli-hanke on tarkoitus toteuttaa ns. allianssimallilla sen saatua lainvoiman. Allianssi-mallissa ns. kehitysvaiheessa laaditaan lopulliset toteuttamissuunnitelmat ja kustannusarvio. Mikäli osapuolet tässä vaiheessa katsovat, ettei hankkeen toteuttamiselle ole edellytyksiä, voi kukin osapuoli irtaantua hankkeesta ilman sanktioita ennen ns. toteutusvaiheen alkamista. Irtisanominen tulee tehdä kirjallisesti vähintään 4 viikkoa ennen aiottua sopimuksen eli ns. kehitysvaiheen sopimuksen päättymispäivää. Kehitysvaiheen aikana laadi-tut toteuttamissuunnitelmat valmistuvat 30.6. mennessä. Kehitysvaihe päättyy, kun allianssin johtoryhmä hyväksyy lopulliset toteuttamissuunnitelmat. Päätöksenteko johtoryhmässä edellyttää yksimielisyyttä.

Allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esittävät, että Rantaväylän pitkä tunneli -hanke tulee tuoda valtuuston käsiteltäväksi siten, että sopimukset voidaan irtisanoa ilman sanktioita ennen ns. toteutusvaiheen alkamista. Katsomme, että hankkeelle ei ole taloudellisia edellytyksiä eikä toiminnallisia perusteita.

Esitys: Tampereen kaupungin tulee irtaantua Rantaväylän pitkä tunneli-hankkeesta ja irtisanoa valtion kanssa tehdyt sopimukset, koska kustannukset ovat nousseet merkittäväksi ja lopullista kustannusta ei voida arvioida luotettavasti. Asia tulee tuoda valtuuston käsiteltäväksi siten, että sopimukset voidaan irtisanoa ilman sanktioita ennen ns. toteutusvaiheen alkamista. Rantaväylän vaikutuspiirissä olevien maa-alueiden kehittämiseksi tulee käynnistää suunnittelu muiden liikennevaihtoehtojen pohjalta.

Sote-uudistuksen viestintä on epäonnistunut

Pirkanmaan Päivän Kolumnit 08.02.


 TAMPEREEN VALTUUSTOSTA 1.


Tämän hetken ehkä epäselvin ja sekavin valtakunnallinen iso uudistus on epäilemättä sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus, joka on kunta-ja palvelurakenteen uudistuksen yksi tärkeimmistä sisällöistä. Valitettavasti näin isossa uudistuksessa viestintä on epäonnistunut melko pahasti.
Tietoa on kyllä siellä täällä, mutta selkeän viestin ja informaation lähettäminen kuntalaisille ja päättäjille horjuu. Viestinnän epäonnistuminen ei ole yhden tahon syy, kyseistä soppaa hämmennetään niin hallituksen sisällä kuin oppositiossa ja virkamieskunnassakin.

Jos minä päättäjänä, saadessani viestejä ja selontekoja eri puolilta, olen ymmälläni uudistuksen sisällöstä, miten tavallinen kuntalainen voi muodostaa mitään käsitystä, miten hänen sosiaali- ja terveyspalvelujensa käy tulevaisuudessa ? Ei mitenkään.

Mitä sitten tiedämme asiasta? Vahvojen peruskuntien muodostamiseksi on valmisteilla rakennelaki, jonka on tarkoitus tulla voimaan 1.5. 2013. Kuntarakennelakiluonnos on kunnissa lausunnoilla 7.3. 2013 asti. Osana kuntauudistusta STM:n palvelurakennetyöryhmä valmistelee sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamista. Valmistelun lähtökohtana ovat hallitusohjelman ja hallituksen 5.6. iltakoulun kirjaukset. Niiden mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus- ja järjestämisvastuu on pääsääntöisesti vahvoilla peruskunnilla. Tuleva kuntarakenne ratkaisee, kuinka monta kuntien muodostamaa sosiaali- ja terveydenhuoltoaluetta (sote) tarvitaan vahvojen kuntien lisäksi. Ne voivat toimia vastuukuntamallilla tai kuntayhtymänä.

• • • • •

Sairaanhoitopiirit lakkaavat vuonna 2015. Nykyiset sairaanhoitopiirit yhdistetään hallinnollisesti erityisvastuu- eli ERVA-alueiksi. Ne vastaavat tietyistä keskitetyistä ja erityisryhmien palveluista. Lähitulevaisuudessa toimii järjestelmä, jossa perusterveydenhuolto ja osa erikoissairaanhoidosta järjestetään 50 000–100 000 asukkaan kunnissa tai kuntien yhteenliittymissä. Pienempien kuntien on velvollisuus kuulua sote-alueeseen. Vaativin osa erikoissairaanhoidosta tulisi viiden ERVA-alueen vastuulle. Viidelle ERVA- alueelle on lähetetty selvityshenkilötiimi. Jokaiseen tiimiin kuuluu alueellinen selvitysmies, jolla on puolitoista kuukautta aikaa kiertää alueensa ja kuulla paikalliset näkemykset sote-­alueiden tulevaisuudesta. Kiirettä lisää entisestään se, että EU:n potilasdirektiivi tulee saattaa voimaan tämän vuoden loppuun mennessä. Lisäksi sote-uudistuksessa on otettava huomioon kansalaisten perusoikeudet ja kuntien itsemääräämisoikeus, joka on turvattu perustuslailla.

• • • • •

Miksi uudistuksia tarvitaan? Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan kuntien ja sairaanhoitopiirien on nyt vaikea suoriutua niille asetetuista tehtävistä.

Peruspalvelut ovat heikentyneet ja väestön terveyserot ovat kasvaneet. Palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelee kunnittain; tasa-arvo ei toteudu.

Palvelujen rahoitusvaikeudet jatkavat kasvuaan, kun väestö ikääntyy ja työikäisten määrä vähenee. Kuntatyöntekijät eläköityvät ja uudet nuorisoikäluokat eivät riitä täyttämään työvoimatarvetta. Ministeriön mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta paras palvelurakenne perustuisi niin vahvoihin kuntiin, että ne pystyisivät järjestämään ja rahoittamaan sosiaali- ja terveyspalvelunsa, myös erikoissairaanhoidon.


Palvelut tulisi järjestää laajemmalla väestöpohjalla ja nykyistä isompina kokonaisuuksina, jotta väestö voi saada yhdenvertaisia ja laadukkaita palveluja. Samalla on turvattava riittävät lähipalvelut sekä osaavan henkilöstön saatavuus ja hyvät työolosuhteet.

• • • • •

Vaikka meneillään olevan uudistuksen lähtökohta on selvä ja tarve tunnistettu, on kuitenkin uudistuksen toteutustavasta ja sisällöstä viestitetty liian monella eri suulla. Tästä johtuen viesti ei välity selkeästi. Kannattaisiko lisäksi pohtia sitä, mennäänkö nyt oikeassa järjestyksessä? Eikö ensin kannattaisi tehdä kuntarakenneuudistus valmiiksi, tarkastella mikä tulee olemaan lopullinen kuntajako ja vasta sen jälkeen miettiä, miten esimerkiksi sote-alueita muodostetaan? Viestintää tulisi nyt kiireesti selkeyttää ja terävöittää.


Aila Dündar-Järvinen- Tampereen kaupunginvaltuutettu