4.9.2008
Jätin Terveyttä- ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunnan talousarviokokouksessa 3.9 seuraavanlaisen ponnen :
92 § TERVEYDEN JA TOIMINTAKYVYN EDISTÄMISEN YDINPROSESSIN VUODEN 2009 TALOUSARVIO- JA VUOSIEN 2009-2011 TALOUSSUUNNITELMAEHDOTUS( Tetola 3.9.2008)
Vammaisten henkilökohtaisen avustajapäätösten määrä ei vastaa tällä hetkellä esiintyvää tarvetta.Tuntimäärien riittämättömyys, tuntipalkan jälkeenjääneisyys,avustajien ja heidän sijaistensa saatavuus työmarkkinoilta on heikentynyt. Työnantajana toimimiseen liittyy haasteita, esim. avustajien rekrytointi ja ohjeistus työsuhteeseen liittyvissä asioissa.
Henkilökohtaisen avun merkitys ja laajuus tulee kasvamaan uudistettavan vammaispalvelulain (1.9.2009) myötä, jonka velvoitteisiin kaupungin on varauduttava jo vuodelle 2009. Lainmuutoksen myötä vammaiselle avautuu mahdollisuus henkilökohtaisen avun saantiin myös palveluna ilman työnantajavelvoitetta.
Taloudellisen tuen määrärahaa henkilökohtaiseen avustajatoimintaan esitetään talousarvioehdotuksessa lisättäväksi 100 000 eurolla, mikä on alimitoitettu. ( v. 2008 se oli 300 000 e).
Esitän, että lautakunta esittää kaupunginhallitukselle, että
Henkilökohtaisen avustajatoiminnan laajentamiseen varataan ensisijaisesti ensi vuoden talousarviossa lisämäärärahoja esiintyvää tarvetta ja uudistuvaa vammaispalvelulainsäädäntöä vastaavasti ja että
henkilökohtaisten avustajien tuntipalkkaa ( v.2008: 7,80€) kehitetään vuonna 2009 niin, että se vastaa vähintään Tampereen naapurikuntien maksamaa keskimääräistä palkkatukea (esim. vuonna 2008 Kangasala 9.88€, Pirkkala 9.23€, Ylöjärvi 8.62€) ja että
terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunta esittää kaupunginhallitukselle
200 000 euron lisäystä vammaisten henkilökohtaiseen avustajatoimintaan vuodelle 2009.
Aila Dündar-Järvinen
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ponsi hyväksyttiin ryhmässä niin jäsenten kuin tilaajapäällikkö Erkki Lehtomäen taholta. Vaikeudet alkoivat kokouksessa. Sihteeri ja apulaispormestari olivat sitä mieltä, että ponnen alku ei kuulu itse ponteen vaan on selitysosa ja tästä syystä sitä ei voi laittaa pöytäkirjaan. Huomautin, että virkamiehet eivät voi alkaa poistamaan valtuutetun ponnesta osia pois. Lisäksi erikoista on se, että toisessa lautakunnassa sama sihteeri hyväksyi erään valtuutetun vielä pidemmän ponnen eikä sanonut sen pituudesta mitään.
Johtuukohan tällainen eriarvoinen kohtelu sukupuolesta, pärstäkertoimesta vai väärästä puoluekannasta. Tetolassa on ennenkin taisteltu näistä pöytäkirjamerkinnöistä. Viime joulukuussa esitin ponnen Vammaispalvelulain soveltamisohjeisiin. Silloinkin pöytäkirjasta puuttui ponteni alkuosa. Sitä ei jälkeenpäin suostuttu korjaamaan. Keksin kuitenkin lisätä sen toisessa kokouksessa lautakunnan vuosisuunnitelmaan.
Tällaisesta toiminnasta ei voi muuta ajatella kuin, että vammaisten asiat eivät päinvastaisista puheista huolimatta kiinnosta tai sitten he eivät halua tukea kilpailevasta puolueesta tulevaa valtuutettua.
Valtuustoryhmämme puheenjohtaja Riitta Koskinen taas tapansa mukaan tuki minua kokouksen jälkeen sanomalla, että kaupunginhallitus varmasti tutkii ponteni ehdotuksen tarkkaan. Arvostan hänen tukeaan ja yhteistyötaitojaan suuresti.
