Tänä syksynä useat lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat
ottaneet yhteyttä kaupunginvaltuutettuihin ja kaupunginhallituksen jäseniin.
Viestien mukaan joukko sosiaalipäivystyksen
sosiaalityöntekijöitä teki joulukuussa 2017 Aviin kirjelmän tilanteesta. Viestien
mukaan sosiaalityöntekijät, ohjaajat ja perhetyöntekijät ovat kovilla niin
lastensuojelussa kuin perhepalveluissakin; työ on erittäin raskasta ja vaativaa.
Työntekijöitä on liian vähän ja työntekijöiden vaihtuvuus on vain kiihtynyt
entisestään. Lyhyen ajan sisällä useampi sosiaalityöntekijä on irtisanoutunut
lastensuojelusta ja perhepalveluista. Työssä olevien työtaakka on kohtuuton,
vaativa, kuormittava ja vastuu on suuri ja monet työntekijät oireilevat myös
fyysisestikin. Työntekijät kokevat myös, että palkkataso on heikko ja
ympäristökuntia alhaisempi, joten monet siirtyvätkin ympäristökuntiin töihin. Sosiaalityöntekijät
kertovat, että lastensuojelupäivystyksen näkökulmasta lasten pahoinvointi ei
ole viime vuosina helpottanut, vaan pahentunut. Ne, jotka voivat huonosti,
voivat todella huonosti. Lastensuojeluilmoituksia aggressiivisesti käyttäytyvistä
lapsista tulee yhä enemmän ja yhä nuoremmista, jopa eskari-ikäisistä. Kiire ja
lastensuojeluasiakkaiden suuri määrä yhtä sosiaalityöntekijää kohden aiheuttavat
sen, että lasta/nuorta ei ehditä riittävästi tapaamaan, mikä taas johtaa
siihen, että tukea ei ehditä antamaan riittävästi ja oikea-aikaisesti.
Valtuutetuille lähetetyssä vakavassa
huolenilmauksessa koskien lastensuojelun tilannetta kuvataan sitä
konkreettisesti ja avoimesti; tilanne niin lastensuojeluasiakkaiden kuin
työntekijöidenkin kannalta on hyvin huolestuttava. On tiedossa, että niin
lasten/ nuorten kuin vanhempienkin monet ongelmat johtavat
lastensuojeluilmoituksen tekemiseen ja/tai huostaanottoon. Päihde- ja
mielenterveysongelmat, huumeiden käyttö sekä pitkään jatkunut työttömyys ja
elämänhallinnan menettäminen monesti johtavat lastensuojeluasiakkuuteen.
Viestissä kuvataan myös, että arkipäivää ovat mm. kovia
päihteitä käyttävät lapset, päihtyneiden ihmisten väkivaltatilanteiden keskeltä
sijoitettavat pikkulapset, fyysistä väkivaltaa kokeneet vauvat, seksuaalista
väkivaltaa kokeneet päiväkoti-ikäiset ja itseään jo alakouluikäisestä asti
viiltelevät ja itsemurhaa yrittäneet lapset. On selvää, että näin vakavista
olosuhteista tulevat lapset ja nuoret tarvitsevat välitöntä ja oikea-aikaista
apua, jonka voi antaa vain lastensuojelutyötä tekevät korkeasti koulutetut ja
kokeneet sosiaalityöntekijät ja muu henkilökunta.
Esitän,
että Tampereen kaupunki selvittää välittömästi lastensuojeluasiakkaiden
tilanteen, tekee toimenpidesuunnitelman lastensuojeluun johtavien tilanteiden
ennalta ehkäisemiseksi (mm. perheiden tukeminen) sekä ryhtyy välittömiin
toimenpiteisiin lastensuojelun piirissä toimivien työntekijöiden aseman ja
työolosuhteiden parantamiseksi.
Toimenpidesuunnitelman
tulee myös vastata seuraaviin kysymyksiin:
Mihin välittömiin toimiin kaupunki
aikoo ryhtyä lastensuojelun riittävän henkilöstön turvaamiseksi (palkkaus,
vaihtuvuuden vähentäminen, työntekijöiden terveyden turvaaminen) ?
Mihin välittömiin ja konkreettisiin
toimenpiteisiin kaupunki aikoo ryhtyä lastensuojelun työmäärän
kohtuullistamiseksi ja siten riittävän palvelutason ja toimintakyvyn
turvaamiseksi ?
Miten kaupunki aikoo pitkällä
tähtäimellä korjata lastensuojelun resurssien kroonisen riittämättömyyden ja
siten turvata lakisääteisten palveluiden toteutumisen ja työntekijöiden
palkkatason oikaisun suhteessa alan yleiseen palkkakehitykseen ?
Tampereella 22.10.2018
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu (sd)
