Tampereella on ollut vuosien ajan yhtenä tärkeänä painopistealueena vanhusten ja ikäihmisten kotona asumisen tukeminen. Jokaiselle ikäihmiselle on pyritty mahdollistamaan mahdollisimman pitkään kotona asuminen eri palveluiden avulla. Kaupunginvaltuutetut jalkautuivat muutama vuosi sitten vanhuspalveluiden piiriin, mm. kotihoitoon. Vanhuksen kotona käydään monesti useita kertoa vuorokaudessa; katsomassa vointia, antamassa lääkkeitä ja lämmittämässä ruokaa. Jokaiselle koti on tärkein paikka ja siellä halutaan asua mahdollisimman pitkään. Tämä vaatii kuitenkin riittäviä resursseja, jotta ikäihmisten kotona asuminen olisi mahdollisimman laadukasta, turvallista ja mielekästä.
Toisaalta kuntalaisilta tulee runsaasti yhteydenottoja omaisistaan, jotka asuvat kotonaan ja ympärivuorokautisen hoivan paikkaa ei ole järjestynyt omaisten sitkeistä yrityksistä huolimatta. On myös käynyt selväksi, että kotona asuu sellaisia ihmisiä, joiden turvallisuutta ja inhimillistä hoitoa ei voida varmistaa kotihoidon keinoin ainakaan nykyisillä resursseilla. Vanhusten palvelutaloissa ja kotipalvelussa on oltava suositusten mukainen määrä henkilökuntaa. Vanhuspalveluiden toiminnan laatu on ollut vahvasti esillä sekä valtakunnantasolla että paikallisesti. Valtakunnallisesti on luotu suositukset sekä tehostettuun palveluasumiseen että kotipalveluihin. Kunnat toteuttavat suosituksia vaihtelevasti.
Vanhuspalvelulaki tuli voimaan kesällä 2013 ja uusimmat pykälät vuoden 2017 alussa. Lain tarkoitus on turvata kaikille hyvä vanhuus. Kun vanhuspalvelulaki säädettiin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Valvira saivat tehtäväkseen seurata ja arvioida lain täytäntöönpanoa. Ennen lain voimaantuloa toukokuussa 2013 THL teki erittäin laajan selvityksen vanhuspalveluiden tilasta kunnissa ja toimintayksiköissä. Kyselyyn vastasivat kaikki kunnat, lähes kaikki kotihoidon yksiköt ja kunnalliset hoivakodit sekä valtaosa yksityisistä sosiaalipalveluiden tuottajista. Kysely uusittiin syksyllä 2014 ja 2016.
Vanhuspalvelulain 7. § vaatii, että palvelut on järjestettävä niin, että ne ovat kunnan ikääntyneen väestön saatavissa yhdenvertaisesti. Vanhuspalvelulain 13. §:n mukaan kunnan on järjestettävä iäkkäälle henkilölle laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja, jotka ovat hänen tarpeisiinsa nähden oikea-aikaisia ja riittäviä. Palvelut on toteutettava niin, että ne tukevat iäkkään henkilön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä, itsenäistä suoriutumista ja osallisuutta.
Jos hallituksen sote- ja maakuntauudistus toteutuu, tulevaisuudessa
sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa 18 maakuntaa, mutta ainakin toistaiseksi
lain vaatimusten toteuttaminen on vielä kuntien vastuulla.
Tampereen kaupungin ikääntyneiden hoidosta ja tarpeista tulee
tehdään kattava, mielellään ulkopuolinen
selvitys. Selvityksen tarkoituksena on kartoittaa nykytilanne ja se mitä
kaupungin tulisi tehdä, jotta jatkossa kotona asuvien vanhusten hyvinvointi ja
turvallisuus voidaan taata ja kuinka paljon on tosiasiallista tarvetta
investoida ympärivuorokautisen hoivaan, jotta kaikki sitä tarvitsevat saisivat
palvelun. On selvää, että Tampereella tulee olemaan paljon enemmän ikäihmisiä
vuonna 2030 kuin nyt. Vanhuspalvelulain toivottiin yhdenmukaistavan vanhusten
asemaa eri puolilla Suomea. Nykyisin palveluiden saanti eri puolilla Suomea
vaihtelee huomattavasti. Jopa kunnan sisällä voi olla vaihtelua siinä,
millaisia palveluita saa ja kuinka nopeasti.
Selvityksessä tulee huomioida ja vastata mm. seuraaviin kysymyksiin:
Onko Tampereella riittävästi erityisesti ikääntyneelle väestölle
suunnattua kotihoitoa (kotipalvelua ja/tai kotisairaanhoitoa)? Onko ja miten
Tampereella varauduttu ikäihmisten asumisen uusiin ratkaisuihin
(palvelualuemallit, yhteisöllisen asumisen ratkaisut)? Kuinka monta kertaa
vuorokaudessa, myös yöllä ja viikonloppuna, iäkäs ihminen saa kotiinsa apua
palvelutarpeensa mukaan?
Mikä on vanhusten palvelujen tila tällä hetkellä Tampereella? Ovatko kotiin
saatavat palvelut lisääntyneet? Joutuuko esim. ympärivuorokautista hoitopaikkaa
jonottamaan yli kolme kuukautta, vastoin vanhuspalvelulain vaatimusta?
Onko vanhusten hoiva-asumisessa ja kotipalvelussa vähintään
suositusten mukainen määrä henkilökuntaa? Mikä on tilanne Tampereen kaupungin
omissa palveluissa ja ostopalvelussa? Kuinka suuri tarve on ohjata vanhusten
kotipalveluun lisätyövoimaa ja lisää palveluaikaa?
Mikä on tämänhetkinen kotihoidon henkilökunnan palveluajan osuus
kokonaistyöajasta? Mikä olisi konkreettinen lisäresurssitarve ja sen vaikutus talousarvioon?
Kuinka paljon vanhuspalveluissa on hyödynnetty esim. avustavaa henkilöstöä
ammattilaisten apuna, mm. nuoria työllistettyjä ja opiskelijoita? Kuinka paljon
olisi määrällisesti mahdollisuus hyödyntää avustavaa henkilökuntaa? Mitä
ongelmia / haasteita on ilmennyt kotihoidossa ja miten ne aiotaan ratkaista?
Mitä ongelmia lääkehoidossa, kotisairaanhoidossa ja ruoanjakelussa on ilmennyt?
Kuinka omaiset ja läheiset on otettu huomioon vanhusten hoidossa ja
palvelutarpeissa? Mitkä ovat tulevaisuuden haasteet?
Esitän, että Tampereen
kaupunki tekee / teettää mahdollisimman pian kattavan selvityksen
vanhuspalveluiden tilasta huomioiden edellä mainitut kysymykset. Selvityksessä
voidaan joiltakin osin hyödyntää Tampereen osalta THL:n tekemiä säännöllisiä
kyselyitä ja selvityksiä kuntien vanhuspalveluista. Selvitys toimenpide - esityksineen
tulee tuoda kaupungin päättäjille, jotta epäkohtiin voidaan puuttua
mahdollisimman nopeasti ja varautua niihin talousarviossa.
Tampereella 17.12.2018
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu (sd)
