Suuri osa mielenterveysongelmista kärsivistä, mielenterveyskuntoutujista ja heidän omaisistaan kärsii leimautumisesta eli stigmasta. Stigma eli leima tarkoittaa häpeää, poikkeavuutta, syrjintää; se on nykypäivänäkin olemassa ilmentyen negatiivisina ja ennakkoluuloisina asenteina mielenterveysongelmista kärsiviä ja heidän omaisiaan kohtaan. Mielen sairauksiin liittyy myyttisiä käsityksiä, myös pelko aggressiivisuudesta ja arvaamattomuudesta. Erityisesti skitsofreniaa sairastavia pelätään, vaikka todellisuudessa erittäin pieni osa heistä on aggressiivisia, pikemminkin hiljaisia ja eristäytyneitä. Leimautuminen aiheuttaa masennusta, yksinäisyyttä, eristäytymistä, itsearvostuksen puutetta, häpeää, syrjäytymistä ja arvottomuuden tunnetta. Leimautumisen pelko ja lääkkeiden painottaminen terapian sijaan saattaa estää avun ja hoidon hakemista, kuntoutumista ja siten pahentaa entisestään tilannetta. Omaiset saattavat salata läheisensä sairauden ja kokevat syyllisyyttä tämän sairastumisesta. Monet lastensuojelun asiakkaat eivät uskalla pyytää apua psyykkisiin ongelmiinsa, koska pelkäävät niitä käytettävän heitä vastaan. Lisäksi ajatellaan, että mielen häiriön voi ehkäistä esim. tahdonvoimalla, ryhdistäytymällä tms. Mielenterveyskuntoutujien työllistymismahdollisuudet ovat edelleen heikot. Monet työnantajat ovat haluttomia palkkaamaan mielenterveyskuntoutujia; töihin palaavalle tulisi järjestää työpaikalla "pehmeä lasku" työtehtäviin.
Mielenterveysongelmista kärsivistä puhutaan usein samana ryhmänä, sairaat tasapäistetään eikä heitä nähdä yksilöinä. Diagnooseja on hyvin erilaisia : vakavasti masentuneita, kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia, skitsofreenikkoja. V. 2010 eläkkeelle jäi masennuksen vuoksi liki 4000 ihmistä. Masennuksen aiheuttamat kokonaiskulut on arvioitu liki 2 miljardiksi euroksi vuodessa ja n. 120 000 työikäistä suomalaista on kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella mielenterveysperäisen työkyvyttömyyden takia. Vuosittain ollaan
mielenterveysongelmien vuoksi sairauslomalla yli neljä miljoonaa päivää.Yhteiskunnan panostukset ehkäisevään mielenterveystyöhön ovat riittämättömät. Hoitamaton vakava masennus voi johtaa itsemurhaan. Itsemurhaan kuolee vuosittain 900 - 1 000 suomalaista. Suomalaisten nuorten itsemurhaluvut ovat EU:n suurimpia. Itsemurhien vähentämiseksi ei ole Suomessa käynnistetty kansallista tutkimus- ja ehkäisyohjelmaa, tällainen tarvitaan nopeasti yhteiskuntaamme. Erillinen mielenterveys- ja päihdepalvelulaki on myös välttämätön, koska nämä palvelut jäävät kuntien tärkeysjärjestyksessä helposti viimeiseksi ja usein järjestämättä. Lisäksi mielenterveyden kriisien helpottamiseen tarvitaan valtakunnallinen, kolminumeroinen henkisen hädän puhelinpalvelu, johon ahdingossa olevat ihmiset voisivat soittaa kaikkina vuorokauden aikoina. Tällainen numero helpottaisi myös 112-numerossa vastaavien hätäkeskuksien ruuhkaa ja ohjaisi merkittävän osan hätäpuheluista suoraan oikeaan osoitteeseen. Mielenterveysongelmista kärsivillä on samanlaiset ihmisoikeudet kuin muillakin ihmisillä. Tämä tulee näkyä myös teoissa, ei pelkästään puheissa.
Mielenterveyden keskusliitossa pyrimme antamaan oikeaa tietoa mielenterveyskuntoutujista ja heidän asemastaan yhteiskunnassamme unohtamatta heidän omaisiaan ja läheisiä.
Mielenterveyden keskusliitto on mielenterveyspotilaiden,- kuntoutujien, kuntoutuneiden ja heidän läheistensä itsenäinen kansalaisjärjestö. Siihen kuuluu 190 jäsenyhdistystä eri puolilla Suomea ja niiden kautta yli 22 000 henkilöjäsentä. Mielenterveyden keskusliitto on Euroopan suurin mielenterveysalan kansalaisjärjestö
