Jätin valtuustoaloitteen 24.10.2007 joko kuntakohtaisen tai koko seutukuntaa koskevan toimenpideohjelman laatimiseksi syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä kansallisten ja kansainvälisten syrjäytymisen ehkäisyn tavoitteiden jalkauttamista ottaen paikalliset erityispiirteet huomioon. Tämän jälkeen jätin yhdessä valtuutettujen Anneli Kivistön ja Jari Heinosen kanssa valtuustoaloitteen 12.12.2007, että Tampereen kaupungissa tulisi kartoittaa kaupunkiköyhyyden erityispiirteet. Edellytimme, että hankkeessa tulisi selvittää tamperelainen kaupunkiköyhyys ilmiönä, sen keskeiset piirteet ja löytää nykyistä tehokkaampia keinoja, joilla voitaisiin auttaa ja tukea köyhyysloukkuun pudonneita. Lisäksi esitimme toimialojen välistä laaja-alaista yhteistyötä ja selvityksen pohjalta kehitettävän tamperelaisen kokonaisvaltaisen köyhyyden vastaisen toimintamallin luomista. Aloite palautettiin uudelleen valmisteltavaksi Terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunnan (Tetola) kokouksessa 5.11.2008.
Tetola käsitteli sekä aikaisemmin tekemääni että yhteistä uudelleen valmisteltavaksi palautettua valtuustoaloitettamme kokouksessaan 29.4.2009.
Tetolan 29.4.2009 päätöksen mukaan nykyisillä resursseilla selvitystyötä ei voitu tehdä. Tampereen kaupunki teetti kesän 2009 aikana Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan opiskelija Tyyne Hakkaraisella selvitystyön, jossa kuvataan keskeisin kaupunkiköyhyyden implementaatio tilastotiedon, dokumenttien sekä henkilöstöhaastattelujen kautta. Tetola käsitteli 14.10.2009 aloitteemme pohjalta valmistunutta selvitystä. Selvitystyön tulokset tullaan ottamaan huomioon lautakuntien palvelustrategioissa ja tuotannon strategioissa ja niihin liittyvissä syrjäytymisen ja köyhyyden vastaisissa toimenpiteissä.
Selvityksen keskeiset tulokset olivat:
Tampereella pienituloisuus ja lasten (lapsiperheiden) pienituloisuus on yleisempää kuin koko maassa keskimäärin. Myös työttömyysaste on koko maata tai kaupunkiseudun muita kuntia korkeampi.
Köyhyyteen liittyy usein häpeäntunnetta. Haastateltavat tekivät eron ”kunniallisten” ja omaa syytään -köyhien välille. Lisäksi köyhyydestä on helpompi puhua, jos siihen on jokin itsestä riippumaton syy, kuten sairaus. Haastatteluihin ilmoittautui paljon sellaisia ihmisiä, jotka kokivat köyhyyden johtuvan sairaudesta. Köyhyys merkitsi monille tamperelaisille välttämättömistä menoista tinkimistä. Näitä ovat mm. ruoka- ja vaatemenot. Monella ei myöskään riitä rahaa liikkumiseen edes kaupungin sisäisessä liikenteessä. Matkustaminen kaupungin ulkopuolelle on useille mahdotonta.
Selvityksen perusteella nousi esiin seuraavia konkreettisia kehittämistoimenpiteitä:
- Aikuisten ja nuorten matkakorttien arvolipun lataaminen mahdollistetaan pienemmällä rahamäärällä kuin 20 eurolla
- Lapsille ja lapsiperheille järjestetään ilmaista harrastus- ja liikuntatoimintaa kaupunginosa-alueilla
- Terveystarkastuksia kohdennetaan pitkäaikaistyöttömiin
- Köyhyyttä ja syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa painotetaan vuoden 2010 yhdistyksille ja yhteisöille tarkoitettuja toiminta-avustuksia myönnettäessä.”
