Lehdistötiedote ja kantelun sisältö :
Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry pyytää eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan, ovatko kunnat menetelleet lainvastaisesti irtisanoessaan omaishoitosopimuksia. Kantelu jätettiin 30.9.2009.
Liiton mielestä Espoon, Kokemäen, Mäntsälän, Porvoon, Tuusulan ja Vantaan kunnat kiristivät perusteetta omaishoidon tuen saamisen kriteereitä ja irtisanoivat kaikki omaishoidon sopimukset pelkästään taloudellisiin syihin vetoamalla. Kunnat myös huononsivat yksipuolisesti omaishoidon sopimusten sisältöä. Lisäksi osalle omaishoitajista ei tarjottu sopimusten irtisanomisien yhteydessä minkäänlaisia korvaavia palvelumuotoja evätyn omaishoidon tuen tilalle.
Kantelussa oikeusasiamiehelle kuntien todetaan mm. tehneen yhtäkkisesti ja yksipuolisesti hallinnollisella päätöksellä ilman yksilöllistä arviointia aiemmin todetuista sitovista ja vaativista omaishoitotilanteista ei-sitovia ja ei-vaativia.
Liitto muistuttaa kantelussa myös, että omaishoitolakia säätäessä lainsäätäjän tarkoitus oli nimenomaan poistaa määräaikaisista sopimuksista aiheutuvat ongelmat vahvistamalla omaishoitajien oikeusturvaa toistaiseksi voimassa olevalla omaishoidon sopimuksella. Nyt osa kunnista toimii vastoin tätä tarkoitusta ja vaikeuttaa omaishoitajien työtä.
Omaishoitajien panos vanhusten, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten hoidossa on korvaamaton. Ilman omaishoitajia olisivat maamme 60.000 vaikeimmin kotona hoidettavaa henkilöä laitoshoidossa.
Kantelun sisältö:
Eduskunnan oikeusasiamiehelle
Kantelu kuntien omaishoitosopimusten massairtisanomisista
Useat kunnat ovat kuluvana vuonna säästösyihin vedoten leikanneet omaishoidon tuesta. Näin on tapahtunut mm. Vantaalla, Espoossa, Porvoossa, Tuusulassa, Mäntsälässä ja Kokemäellä.
Näissä kunnissa sosiaali- ja terveyslautakunnat ovat päätöksillään massairtisanoneet nykyiset toistaiseksi voimassa olevat omaishoidon sopimuksensa. Omaishoitajat ja heidän hoidettavansa ovat kokeneet, että uudet sopimukset on solmittu muodollisesti vapaaehtoisesti, mutta käytännössä painostuksen alla huonoimmin ehdoin. Tuen saamisen kriteerejä on myös säästösyihin vedoten entisestään kiristetty. Tämän seurauksena tukea tarvitsevia on joukoittain syrjäytetty perusteetta kokonaan sopimusten ulkopuolelle. Omaistaan hoitavien ahdinkoa on lisännyt se, ettei omaishoitajille ole tarjottu evätyn omaishoidon tuen tilalle minkäänlaisia korvaavia palvelumuotoja.
Mielestämme kunnat ovat massairtisanomisillaan, hallintomenettelyllään ja hoitovelvoitteensa laiminlyönnillä syyllistyneet laittomuuksiin. Asiaan tulisi pikaisesti puuttua, jotta hädänalaisten omaishoitajien ja heidän hoidettavansa hyväksikäyttö loppuisi. Pyydämme eduskunnan oikeusasiamiehen tutkivan kyseisten kuntien omaishoidon menettelytavat.
Tilannekuvamme perustuu omaishoitajilta ja heidän paikallisyhdistysten edustajilta saamiimme palautteisiin, kuntien sosiaaliasiamiesten arvioon tilanteesta, keskusteluumme kuntien omaishoidon asioista päättävien kanssa sekä sosiaali- ja terveyslautakuntien asiaa koskettaviin asiakirjoihin.
Olemme esittäneet oikaisupyyntöjä kuntien poliittisille päättäjille ja vaatineet päätösten kumoamista. Emme ole kannelleet asiasta muille viranomaisille. Yksittäiset omaishoitajat ovat tehneet kanteluita lääninhallituksiin.
Tilanne ja perustelut kantelulle:
1. Kyseiset kunnat kiristivät perusteetta omaishoidon tuen saamisen kriteereitä ja irtisanoivat kaikki omaishoidon sopimukset kesken vuotta pelkästään taloudellisiin syihin vetoamalla.
Sopimuksen sitovuusperiaate on perustavanlaatuinen periaate sopimusoikeudessa. Vaikka laissa omaishoidon tuesta on irtisanomismahdollisuus, ei se tarkoita, että sitä voidaan käyttää niin, ettei oteta huomioon sosiaalihuollon asiakaslakia, oikeustoimilakia, hallinnon oikeusperiaatteita tai kuluttajansuojan oikeusperiaatteita.
Itse omaishoitolain 1 §:ssä on säännös, joka sotii kuntien massairtisanomismenettelyä vastaan. " Tämän lain tarkoituksena on edistää hoidettavan edun mukaisen omaishoidon toteuttamista turvaamalla riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä hoidon jatkuvuus ja omaishoitajan työn tukeminen." Omaishoitolakia säätäessä lainsäätäjän tarkoitus oli nimenomaan poistaa määräaikaisista sopimuksista aiheutuvat ongelmat ja vahvistaa omaishoitajien oikeusturvaa toistaiseksi voimassa olevalla omaishoidon sopimuksella. Nykyisen omaishoitolain mukaan määräaikaisia sopimuksia voidaan tehdä vain lain peruslähtökohdan mukaisesti hoidettavan etuun perustuen. Pääsääntöisesti sopimukset ovat siis voimassa toistaiseksi turvaten omaishoitajien hoidon jatkuvuutta.
Jos kuntien massairtisanomismenettely/uusi heikennetty sopimus tilalle -menettely hyväksytään, ovat omaishoitotilanteita koskeva lainsäädäntö sekä omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa oikeusturva tehottomia. Käytännössä kunnat nyt kiertävät lakia ja omaishoidon sopimuksella ei ole mitään arvoa, luotettavuutta ja sitovuutta. Kunta voi koska tahansa tehdä talousvaikeuksiin vedoten saman kuvion aina uudelleen. Kyse on tosiasiallisesti yksipuolisesta sopimusehtojen muuttamisesta heikomman sopijapuolen hädänalaista tilannetta hyväksikäyttäen. Irtisanomispykälä omaishoidon tuesta annetussa laissa ei ehkä vaadi lain kirjaimen mukaan erityisiä perusteluja, mutta irtisanomisen ja kaiken hallintotoiminnan tulee perustua asiallisiin syihin ja näitä syitä tulee olla omaishoidon tuesta annetun laissa mainitut syyt ja sosiaalihuollon asiakaslaissa mainitut syyt. Sosiaalihuollon päätöksenteon tulee perustua aina yksilölliseen arvioon, käsittelyyn ja asiallisiin syihin sekä hoitosuunnitelmaan. Massairtisanominen ei täytä näitä vaatimuksia. Lain ja sopimuksen sitovuuden kiertäminen ei ole tällainen hallinnossa vaadittava hyväksyttävä syy sopimuksen irtisanomiselle. Omaishoitosopimus on sopimus, johon voidaan hakea ohjetta myös oikeustoimilaista, jonka 3 luvun 31- 33 §:ssä puhutaan heikomman osapuolen suojaamisesta ja siitä, ettei toisen (heikomman sopijapuolen) pulaa tai riippuvaista asemaa tule käyttää hyväksi. Monet omaiset ovat valinneet hoitajan tehtävän tiettyjen sovittujen edellytysten vallitessa. Osa omaishoitajista kokee myös tulleensa pakotetuksi valintaan, koska kunnat eivät hoida hoitovelvoitteitaan esim. sopivia hoitopaikkoja ei ole tarjolla. Omaishoitajat ovat järjestäneet/joutuneet järjestämään elämänsä niin, että voisivat hoitaa rakasta läheistään. Osa omaishoitajista on mm. luopunut ansiotyöstä ja monet ovat tehneet muita isojakin taloudellisia järjestelyjä hoitosopimuksen summiin ja ehtoihin luottaen. Äkillinen irtisanominen ja valintatilanteeseen asettaminen on sopimatonta ja kohtuutonta varsinkin kun kyse on myös hallinnosta.
Sopimuksen lisäksi kyse on myös hallintotoiminnasta ja hallintopäätöksistä, joihin sovelletaan hallinnon periaatteita ja hyvää hallintotapaa mm. avoimuutta ja neuvontavelvollisuutta. Luottamuksensuojaperiaatteesta sanotaan Olli Mäenpään kirjassa "Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet" sivulla 95 seuraavaa: " Yksityisen tulee voida luottaa siihen, että viranomaisen toiminta ei yllättäen tai ainakaan takautuvasti muutu siltä osin kuin se vaikuttaa yksityisen oikeuteen tai etuun rajoittavasti tai muuten negatiivisesti" Tähän liittyy viranomaisen velvollisuus noudattaa tekemiään päätöksiä ja antamiaan lupauksia sekä kielto tehdä taannehtivia päätöksiä tai toimenpiteitä (sivu 96 ed. kirja).Luottamuksensuojaperiaatteen valossa siis sopimusten massairtisanominen on vastoin tätä hallinnon periaatetta.
Omaishoidon tuesta annetun lain irtisanomispykälää ei voi käyttää lain kiertämiseen sillä tavalla, että tosiasiallisesti kunta yksipuolisesti muuttaa jo sovitun kirjallisen sopimuksen ja hallintopäätöksen sisältöä ja heikentää sopijaosapuolen ja hoidettavan asemaa.
Hallinto ei saa olla mielivaltaa. Jokaisen omaishoitosopimuksen irtisanomisen tulee perustua itse hoitosuhteesta johtuviin yksilöllisiin syihin. Hallintoasian ratkaiseminen ei voi olla massatapahtuma, vaan jokaista asiakastapausta pitää kaikessa sosiaalihuollon päätöksenteossa käsitellä yksilöllisesti. Näin ei tapahdu massairtisanomistilanteessa, kun heti perään solmitaan uusi sopimus heikennetyin ehdoin kaikkien kanssa.
Perusteluna käytetty kunnan taloudellinen heikko tilanne ei oikeuta hallintosäännösten ja periaatteiden rikkomiseen, varsinkin kun kunnan rahan puute on suhteellista. Kunnalla on kaikki keinot hankkia rahaa riittävästi velvoitteiden täyttämiseen, esim. maltillisin veronkorotuksin ja pääkaupunkiseudulla rahastoja hyväksikäyttäen. Absoluuttista rahanpuutetta kunnalla ei voi olla jo verotusoikeudenkin perusteella. Lisäksi kunnat, jotka tässä tapauksessa ovat kohdistaneet säästötoimet korostetusti heikoimpiin yksilöihinsä, eivät ole mitenkään yksilöineet talouspulaansa ja sitä, että kunnan on ollut välttämätöntä saattaa omaishoitajat vaikeaan tilanteeseen kunnan taloutensa ylläpitämiseksi. Pelkkä ylimalkainen viittaus kunnan talouteen ei voi olla riittävää silloin, kun puututaan kansalaisten hoitoon, josta on säännöksiä myös perustuslaissa, vaan kunnan voitava osoittaa, että mitään muuta keinoa ei ole ollut kunnan talouden pelastamiseksi kuin saattaa omaishoitajat ja heidän hoidettavansa ahdinkoon. Tällaista selvitystä ei yksikään yllä mainituista kunnissa ole sopimusta irtisanoessaan antanut. Esitämmekin, että oikeusasiamies vaatii näiltä kunnilta selvityksen, että mitään muita keinoja ei yllä mainituilla kunnilla ole ollut taloustilanteensa pelastamiseksi kuin irtisanoa omaishoitosopimukset ja huonontaa omaishoidon tuen ehtoja kunnissa.
Vaikka omaishoidon tuki on määrärahasidonnainen palvelu, ei palveluja voida lopettaa sillä perusteella, että jätetään tietoisesti määrärahat varaamatta. Leikkauksia tehneillä kunnilla on tiedossa omaishoidon tuen kasvavat tarpeet ja että omaishoidon tukemiseen tarkoitettu määräraha on riittämätön. Lisämäärärahaakin voidaan kesken vuotta myöntää, jos tahtoa on. Sen lisäksi, että kuntien tulee pyörtää omaishoitajille tuhoisat päätöksensä, tulee heidän myös varata nyt riittävästi omaishoidon tukemiseen määrärahoja vuodelle 2010. Esim. Espoossa ei voida loppuvuodelle tehdä enää uusia omaishoidon tuen sopimuksia.
Viittamme tässä myös kunnan vastuuseen kaupungin asukkaista sekä kuntalain 65 §: 2 momenttiin, jonka mukaan kunnan talousarviossa ja – suunnitelmassa hyväksytään kunnan toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet. Talousarvio ja – suunnitelma on laadittava siten, että edellytykset kunnan tehtävien hoitamiseen turvataan. Tulojen on suunnittelukaudella katettava menot, ja kunnan maksuvalmiuden on aina oltava riittävä. Lainkohta edellyttää, että kunta ei tietoisesti alibudjetoi ja määrittele kunnan tehtävien hoitamiseen tarvittavaa määrärahaa liian pieneksi. Näin kuitenkin kunnat nyt helposti tekevät supistaessaan omaishoidon tuen määrärahaa ja aiheuttaen siten tilanteen, jossa ne eivät voi enää hoitaa omaishoidon tukemiseen liittyviä tehtäviään.
2. Kunnat huononsivat yksipuolisesti omaishoidon sopimusten sisältöä ja osalle omaishoitajista ei tarjottu sopimusten irtisanomisien yhteydessä mitään korvaavaa palvelua / tukea evätyn omaishoidon tuen tilalle?
Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan tulisi lähteä asiakkaiden tarpeista ensisijaisesti, eikä organisaation tarpeista palveluja järjestettäessä tai muutettaessa. Kuntien toiminnassa tämä ei nyt toteudu. Omaishoitajia ja heidän hoidettaviaan koskevia asioita ei käsitelty siten, että olisi ensisijaisesti otettu huomioon heidän etunsa. Yksipuolinen sopimusehtojen heikennys, jossa omaishoitajat jäävät täysin altavastaajiksi on lain vastaista.
Omaishoitolain 5§:ssä sanotaan, että hoitopalkkion taso määräytyy hoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan. Hallintolain velvoitteen mukaan asiakasta tulisi myös kuulla häntä koskevassa päätöksenteossa. Nyt kunnat ovat yhtäkkisesti ja yksipuolisesti hallinnollisella päätöksellä tehneet ilman yksilöllistä arviointia sitovista ja vaativista hoitotilanteista ei-sitovia ja ei-vaativia. Esim. Mäntsälässä vammaisen lapsen hoitaja kertoi alennuksen olevan palkkiossa 40 %, vaikka hoidon sitovuus ja vaativuus eivät ole ainakaan vähentynyt. Eikö kuntien tulisi toteennäyttää miten hoidon sitovuus ja vaativuus on muuttunut kulloisenkin alennuksen verran? Huomioitavaa on myös, että omaishoitotilanteessa hoidon sitovuus ja vaativuus pääsääntöisesti lisääntyy. Tilanteen uudelleenarviointeja tehdään kuitenkin harvakseltaan, usein arviointien välissä on vuosia aikaa. On jokseenkin todennäköistä, että irtisanomistilanteessa hoidon sitovuus ja vaativuus on enemmän kuin mitä vuosia sitten tehty arviointi osoitti. Silti kunnat toteavat nyt päätöksellä ilman ajantasaista arviointia päinvastaista. Kuntien toiminta ei ole ollut lain mukaista eikä yksilöllistä varsinkin kun syy tuen tason leikkaamiseen ei ole hoitosuhteessa, vaan kunnan taloudellisissa näkökulmissa.
Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 7§:n mukaan kunnan tulee laatia yhdessä hoidettavan ja hoitajan kanssa hoito- ja palvelusuunnitelma, jossa sovitaan hoidettavan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden takaavasta hoito- ja huolenpitojärjestelyistä. Myös omaishoitolain yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että irtisanomisen yhteydessä hoidettavan hoito- ja palvelusuunnitelmaan olisi aina syytä merkitä, miten hoidettavan hoito ja huolenpito on suunniteltu järjestettäväksi omaishoidon tuen päätyttyä. Nyt kunnat luistavat näistä velvoitteestaan. Omaishoitajat ovat saaneet vain irtisanomiskirjeen ja sen jälkeen kuntaa ei ole kiinnostanut, miten hoitaja ja hoidettavat selviävät. Käytännössä raskas omaishoitotilanne siis jatkuu ilman kuntakohtaista tukea ja korvaavia palveluja. Lain mukaan omaishoitajaksi ei voi pakottaa ja tästä on olemassa myös hallinto-oikeuden ennakkopäätös.
Sosiaalipalveluista omaishoidon tuen saaminen on jo tähän mennessä ollut yksi tiukimmin säädellyistä tuista. Omaishoitajat, jotka hyväksytään tuen piiriin, ovat alimmassakin hoitopalkkioluokissa usein ympärivuorokautisesti sitovassa ja vaativassa hoitotilanteissa. Osa näistä omaishoitajista on nyt syrjäytetty kokonaan tuen piiristä. On mahdollista, että omaishoitajat ja heidän hoidettavansa on jätetty sellaiseen tilaan, että siitä aiheutuu vaaraa sekä hengelle että terveydelle. Kunnalla on kuitenkin viimekätinen hoivavelvoite. Hoivavelvoitteen laiminlyömisellä kunta saattaa syyllistyä jopa rikoslain 21:14:ssä säädettyyn heitteillejättörikokseen, joka täyttyy seuraavin ehdoin: ”Joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi”.
Olisi myös selvitettävä, ovatko kunnat toiminnallaan rikkoneet perustuslakia, sillä Suomen perustuslain (19§) mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Eduskunnan oikeusasiamies on todennut mm. ratkaisussaan (EOA 1529/4/04 ), että ”lakisääteisten terveyspalveluiden turvaamisvelvoite tulee ottaa huomioon kunnissa talouspäätöksiä tehtäessä ja lakeja sovellettaessa.” Näin ei tapahdu ainakaan silloin, jos kunnan päättäjät talousarviosta päättäessään tietoisesti varaavat omaishoidon tukeen liian pienen määrärahan.
Pyydämme eduskunnan oikeusasiamieheltä ripeitä toimia, jotta yllä mainittujen kuntien heikoimpiin jäseniinsä kohdistuneet säästötoimet selvitettäisiin ja tarvittaessa oikaistaisiin. Moni jäsenemme on joutunut vaikeaan ahdinkoon yllä mainittujen kuntien seurauksista piittaamattoman säästökampanjan takia. Emme voi uskoa, että kuntien taloustilanne on ollut niin epätoivoinen, että tällaisiin toimiin on ollut välttämätöntä ryhtyä. Ei voi olla oikein ja perustuslain mukaista, että Suomessa kuntien talouden ylläpidon nimissä kaikkein suojattomimmat kuntalaiset ajetaan ahdinkoon kunnallisen itsehallinnon nimissä. Säästöjä etsiessään kunnan tulee noudattaa sosiaalipalveluista annettuja lakeja, rikoslakia ja erityisesti perustuslakia.
