Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja oikeusministeriön syrjinnän seurantajärjestelmä selvittivät tuoreessa kyselyssään, millaisissa arkisissa tilanteissa ja missä määrin vammaiset ihmiset kokevat epäoikeudenmukaisuutta ja syrjintää Suomessa. Selvityksessä ”Vammaisena olen toisen luokan kansalainen” – Selvitys vammaisten kokemasta syrjinnästä arjessa, seurattiin yleisten syrjintäkokemusten lisäksi erityisesti työelämää, digitaalisten palvelujen saavutettavuutta sekä tavaroiden ja palvelujen saavutettavuutta. Selvitys on tehty osana syrjinnän seurantajärjestelmää, jota oikeusministeriö koordinoi. Syrjinnän seurantajärjestelmä tuottaa tietoa syrjinnästä ja sen ilmenemisestä eri elämänalueilla. Se on osa perusoikeuksien toteutumisen seurantaa ja sillä tuetaan ihmisoikeussopimusten toimeenpanoa ja valvontaa.
Kyselyn vastaajista selkeä enemmistö (64,2 %) kertoo kokeneensa syrjintää viimeisen vuoden aikana. Yleensä syrjintä liitettiin vammaisuuteen, mutta myös ikään tai terveydentilaan. Yli puolet vastaajista (51,4 %) kokevat, että asenneilmapiiri vammaisia kohtaan on huono tai erittäin huono. Asenneilmapiiri vammaisia kohtaan nousee toistuvasti esiin selvityksen tuloksissa: syrjintää, asenneongelmia, kiusaamista ja haluttomuutta muuttaa asioita vammaisten osallisuuden parantamiseksi. Kovat asenteet ilmenevät syrjinnän lisäksi muun muassa kiusaamisena ja haluttomuutena parantaa vammaisten asemaa esimerkiksi työelämässä. Osittain on kyse kielteisistä asenteista, mutta myös tiedon ja ymmärryksen puutteesta. Kyselyn vastaajien mukaan erityisen huonot asenteet ovat työpaikoilla. Enemmistö (57,1 %) on sitä mieltä, että asenneilmapiiri vammaisia ihmisiä kohtaan on työpaikoilla huono tai erittäin huono. Lähes kaikki vastaajat (89,7 %) katsovat, että vammaisuus asettaa työnhakijan heikompaan asemaan yhtäläisistä taidoista ja pätevyydestä huolimatta. Vallitseva tilanne näyttää olevan, että vammainen ihminen on työttömänä tai eläkkeellä, kun taas työssäkäyvää vammaista ihmistä pidetään poikkeuksena. Työelämässä olevat vastaajat kertovat kokevansa syrjintää ja epäasiallista kohtelua myös työyhteisön taholta. Huolestuttavaa on, että syrjintäkokemuksista jätetään ilmoittamatta, koska vastaajat eivät usko mitään tapahtuvan.
Ympäristö ja yhteiskunta muuttuvat kaiken aikaa, mutta monet vammaiset löytävät itsensä sivustaseuraajan roolista ilman apua ja neuvoja siitä, miten he pääsisivät mukaan työelämään tai pystyisivät vaikuttamaan heitä koskeviin asioihin. Selvityksessä todetaan, että vammaisten oikeudet ovat Suomessa muodollisesti hyvät, mutta ongelmallista on oikeuksien toteutuminen arjessa. Asenteet vammaisuutta ja vammaisia ihmisiä kohtaan ovat peräisin osin edellisiltä vuosikymmeniltä.
Esitän, että Tampereen kaupunki etsii ja lisää tehokkaita toimenpiteitä vammaisten ja vajaakuntoisten ihmisten työllistymisen edistämiseksi ja etsii ja toteuttaa uusia keinoja vammaisten ja vajaakuntoisten syrjinnän ehkäisemiseksi ja yhteiskunnallisen tasa-arvon toteutumiseksi Tampereella.
Tampereella 19.12.2016
Aila
Dündar-Järvinen, Kaupunginvaltuutettu ( sd )
